Morsiamen parhaat apurit

Tahdon omistaa yhden näistä alun postauksista kolmelle ihanalle naiselle, joita minulla on kunnia kutsua kaasoikseni. Tiedän teidän tytöt lukevan tämän, joten pus. <3

Kihlauksen jälkeen, kun häistä ruvettiin puhumaan, oli aika heti selvää, keitä pyytäisin kaasoikseni. Kaksi parhaista ystävistäni "jouduin" jättää rannalle, koska he toimivat ensimmäisellä kerralla kaasoinani ja tahdoin antaa myös muille hyville ystävilleni sen mahdollisuuden. Pyysin tyttöjäni kaasoiksi niinkin nykyaikaisesti, kuin ihan perus whats app-viestillä tai vastaavalla. Sitä on välillä vaikea sovittaa aikoja yhteen, joten oli niin paljon helpompaa tehdä se näin.

Keitä he sitten ovat?

Outin olen tuntenut jo vuosia. Tiesimme toisemme jo nuoruusvuosilta kauppiksesta, mutta emme koskaan olleet kavereita tai edes tuttuja, joita moikataan. Vain tiesimme toisemme, koska veljeni oli samoilla kursseilla Outin kanssa ja hän tiesi minun olevan Miikan sisko. Heittäisin villinä veikkauksena, että tutustuimme kunnolla 2007 loppuvuodesta, jolloin Outi alkoi seurustella veljeni kanssa. Siitä lähtien ollaankin oltu hyviä ystäviä, vaikka tiet veljeni kanssa erosivat pari vuotta sitten. Outi on myös yksi tyttäreni kummeista. O oli hyvin luonnollinen valinta kaasoksi, koska tavallaan olisin halunnut hänet jo aiemmin tehtävään, mutta pitäydyin silloin kahdessa ja tahdoin siihen nimenomaan nämä kaksi tiettyä, rakasta ystävää jo pidemmältä ajalta. Voisin hyvin kuvitella, että pystyn aika huoletta antaa Outin järjesteltäväksi asioita, koska hän on samanlainen suunnittelijaluonne, kuin minäkin... ;)

Jeminaan tutustuin perhevalmennuskurssilla molempien odottaessa lasta samaan aikaan. Tuskailimme raskausoireet yhdessä ja synnärilläkin oltiin samaan aikaan, tosin eri kaupungeissa, koska itse valitsin synnyttää enemmän suomenkielisessä Kokkolassa. Muistan vieläkin, kun Jemina laittoi viestin, että heille syntyi tyttö noin kello kymmenen illalla ja itse onnittelujen jälkeen totesin, että "ei tämä meidän kyllä tänä yönä synny". No kyllähän se syntyi ja saimme tyttäret kuuden tunnin ikäerolla ja sattuipa heistä sitten vielä tulemaan toistensa kaimat, koska emme olleet koskaan puhuneet lasten nimistä. :D Olemme tunteneet siis noin viisi vuotta ja olleet sen koko ajan tiiviisti tekemisissä. Jemina on se ihminen, joka pimeänä marraskuun iltana "pakotti" minut lataamaan puhelimeeni Tinderin ja sieltä se tuleva aviomies sitten löytyi parin viikon sisään. Sattuupa hänkin olemaan kihloissa Tindermatchin kanssa ja pikkuinenkin tulollaan!

Ninan kanssa olemme tunteneet vasta oikeastaan todella vähän aikaa. Tutustuimme -14 loppukeväällä ex-poikaystäväni kautta. Yhdessä on koettu jos jonkinlaista, iloa ja surua, yhteinen viikon lomareissukin tehtiin vajaa vuosi sitten. Nina on niin samanlainen kuin minä itse. Meillä on samanlainen maku lähes kaikessa, nauretaan, juoruillaan... Paras tanssiseura baariin! Vaikka Nina oli ex-poikaystäväni hyvä ystävä, hän oli kuitenkin eron aikana ja jälkeen rinnallani tukena ja on pysytty oikein hyvinä ystävinä senkin jälkeen. Ja tullaan varmasti pysymäänkin! :)

En voisi toivoa parempaa kolmikkoa kaasoja hääpäivänä rinnalleni. Oikeat tehotytöt!

kuva

"Dear friends and family..."

Yksi tärkeimmistä asioista hääpäivänä ovat tietysti vieraat. Meillä molemmilla on Danin kanssa hyvin sama näkemys siitä, ketkä tahdomme mukaan hääpäiväämme.

Lähin suku saa luonnollisesti kutsun häihin, molemmilta puolilta. Vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat. Minulla on yksi pikkuveli, Danilla isoveli. Kauemmas sukuun mennessä muutamat saavat kutsut. Itse olen hyvin vähän tekemisissä ison osan suvustani kanssa, joten en koe tärkeäksi kutsua heitä häihini. Miksi kutsuisin, kun en koskaan muutenkaan ole tekemisissä heidän kanssaan? Olen ihan varma, että jo ensimmäisiin häihin kutsut lähetettyäni suvussa nuristiin, kun kutsuja ei tullut. Mutta so what, i don't give a f.

Ystäväpiirimme ovat hyvin laajat. Ja ympäri Suomen levittyneet etenkin sulhon puolelta. Ystävämme tulevatkin olemaan suurin osa vierasmäärästä, koska kun kasaa yhteen kahden aikuisen omat lähimmät ystävät, kyllä niistä aika iso läjä tulee. Sanoisin, että ystävien ja sukulaisten suhde tulee olemaan häissämme noin 60/40. Onneksi molempien ystävät ovat jo isoksi osaksi toisiaan tavanneet kihlajaisjuhlissamme ja hyvin tulivat juttuun. :)

Uskoisin ison osan kutsuttavista olevan pariskuntia. Siksi tuskin tarvitsee lähettää kovinkaan montaa avec-kutsua, vaan menevät ihan molempien osapuolten nimellä. Oma näkemykseni avecin tuomiseen häihin on se, että sellainen kutsu lähtee ihmiselle, jolla tiedän olevan pitkäaikainen kumppani (ei siis mikään pari kuukautta kestänyt uusi suhde), jota emme ole välttämättä tavanneet. En kauhean mielelläni kovin vieraita ihmisiä häihini kutsuisi, mutta ylläolevassa tilanteessa voin tehdä poikkeuksen.

Sitten se iänikuinen kysymys. Kutsutaanko lapsia?

Me päätimme sulhon kanssa yhdessä, että tahdomme tarjota ystävillemme mahdollisuuden viettää aikuisten keskeistä aikaa ilman lapsia. Emmekä myöskään tahdo lasten näkevän aikuisten alkoholinkäyttöä, koska se nyt vain ei ole oikein. Yksi vaihtoehto olisi ollut, että lapset kutsutaan, mutta vain esim. siihen asti, että ruoka/kakku/jne. on hoidettu pois alta. Tämä kuitenkin olisi monelle vieraalle todella vaikeaa, koska juhlimme luultavasti Seinäjoella ja ystävämme tulevat häihin ympäri Suomea. Ei monellakaan olisi mahdollista jättää lasta hoitajalle juhlapaikkakunnalla. Ainut poikkeus lapsivieraissa on luonnollisesti oma tyttäreni, joka on häiden aikaan 6,5-vuotias. Hän saa olla mukana siihen asti, kunnes "baari avataan".

Jaa se vierasmäärä sitten. No, karkeasti laskettuna noin 100. Mun silmissä tuo luku on ihan valtava! Mutta kuten sanoin, meillä on paljon ystäviä, joita emme tahdo jättää kutsumatta. Huh!

Oh you little...

Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät minun olevan ihan täysi kenkäfriikki. Jos voittaisin lotossa, iso kasa kenkiä olisi ensimmäisten ostosten listalla. Ihan oikeasti. :D Tästä friikkiydestä kertoo myös ehkä se, että viime kesänä rakkaalle ystävälleni kaasoillessani sanoin hänelle, että vain minun kuolleen ruumiini yli hän astelee alttarille valkoisissa, tylsissä satiinikengissä. Ja minähän hänelle sitten loppujen lopuksi ne täydelliset kengät (luonnonvalkoista pitsiä, erittäin hänen näköisensä ja teemaan sopivat) bongasin New Lookin valikoimasta. :D

Tämän vuoksi ajattelinkin, että olisi ehkä minulle hyvin luonnollista tehdä pikku postaus kenkiin liittyen. Onhan ne hääkengät jo valittu, ei tosin vielä hankittu.

Mulla on olleet yhdet unelmakengät yli muiden jo kauan. Ne piti hankkia jo viime elokuun kaasoilua varten, mutta en saanut mitenkään rahaa kasaan niitä varten. Niissä on maltillinen 7cm korko, joka onkin täydellinen korkeus hääkenkiini, koska en tahdo olla sulhastani pidempi (eroa siis se tasan 7cm). Värinä joko kiiltävä musta tai kiiltävä punainen. Niissä on söpöt sydämet nauhoissa.

Ne ovat Raquelit.

Nämä minä haluan. Haluan! Vaikka hintaa on sen 300€, niin ainakin ovat siinä mielessä hyvä ostos ja "sijoitus", että menevät sitten muulloinkin, malli on klassikko ja laatu on ihan varmasti kohdallaan. Ja onhan ne nyt ihan älyttömän kauniit!

Kuvat

Brandos

Minna Parikka

The beginning

Mistä sitä aloittaisi...

Moi. Mä olen Mirva, 28-vuotias neljävuotiaan tytön äiti ja maailman ihanimman idiootin tuleva vaimo. Joillekin kaksi edellistä blogiani saattavat olla jo tuttuja. Pidin alunperin myöskin hääblogia, mutta tuo liitto kaatui kahden ihmisen erilleen kasvamiseen kymmenen teinivuosista alkaneen yhdessäolo vuoden jälkeen. Edelleen olemme kuitenkin hyviä ystäviä ex-mieheni kanssa ja jopa sulhaseni on hänen kanssaan ystävystynyt. Pidän myös Like a drift in a stream-blogia, mutta viime aikoina päivitysinto on ollut hyvin vähäistä.

Nyt kuitenkin kipinä sisällä on herännyt uuden elämän ansiosta.

Sulhaseni Dan kosi minua maaliskuussa ja hyvin pian päätettiin jo hääpäivä, joka on 26.08.2017. Ehdimme seurustelemaan ennen kihlausta vain kolme kuukautta, mutta kun kaksi aikuista ihmistä löytää rinnalleen sen itselleen täydellisen kumppanin, miksi jarrutella vain siksi, että "yhteiskunta" ei välttämättä hyväksy nopeita ratkaisuja parisuhteessa? Dan totesi, että fuck it ja pyysi minua vaimokseen, välittämättä muiden mielipiteistä. Ja minä vastasin myöntävästi. :)

Jaa miksi idiots? Koska se on meidän juttu. Voidaan olla toistemme seurassa juuri niin hassuja idiootteja, kuin vain ihminen pystyy olla. Nauretaan vesi silmistä valuen maailman tyhmimmille jutuille, joita kukaan muu ei tajua. :)

Mitä meidän häissä tullaan näkemään? Me molemmat rakastamme raskaan puoleista musiikkia ja Dan on koko ikänsä soittanut kitaraa ja ollut vuosia mukana eri bändeissä. Toki allekirjoittanut nauttii myös suunnattomasti esimerkiksi house-, trance- ja drum'n'bass-musiikista. Musiikki tulee siis olemaan suuressa osassa häissämme ja olemmekin jo "varanneet" ainakin laulajan laulamaan biisin, jonka tahtiin tanssimme häätanssin. Tätä biisiä en kuitenkaan koskaan tule paljastamaan, pidän sen salaisuutena... ;) Mutta sen sanon, että tällä biisillä on meille suunnattoman suuri merkitys. Livemusiikkia tullaan varmasti kuulemaan muutenkin, koska Danilla on laaja ystäväpiiri täynnä ihmisiä, jotka soittavat eri instrumentteja. Ehkä saatetaan itsekin pyörähtää lavalla... ;)

Morsian rakastaa pääkalloja ja tatuointeja, joten ainakin niitä tatuointeja vilkkuu häätyylissä toivottavasti monta... ;) Pääkalloja tulee satavarmasti kakkuun ja ehkä muuhunkin koristeluun.

Me emme mene naimisiin kirkossa, koska emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Vihkiminen tapahtuu joko juhlapaikalla tai sen läheisyydessä ulkona (kunhan ei sataisi). Vaikka asumme Pohjanmaalla Kruunupyyssä, olemme päättäneet viettää häitämme omalla alkuperäisellä kotiseudullani Seinäjoella (itsehän olen nurmoolaanen, en seinäjokinen ;)). Tämä jo pelkän vaihtelunkin vuoksi ja myös siksi, että meidän vieraslistallamme on ihmisiä niin ympäri Suomen, että on vain reilua "tulla puolimatkaan" viettämään häitä.

Meillä on pyydettynä kuusi avustajaa hääpäivään. Kolme kaasoa ja kolme bestmania. Danin kaikki kolme "parasta miestä" ovat hänen pitkäaikaisia ystäviään, mukana hänen paras ystävänsä. Omat kaasoni ovat noin kymmenen vuoden aikana saatuja ystäviä, joista yksi on myös tyttäreni kummitäti. Yhden heistä olen tuntenut vain reilun vuoden, mutta on ehditty kokea yhdessä jo niin paljon, että hän oli ehdoton valinta yhdeksi kaasoistani. Kolmanteen tutustuin, kun odotin tytärtäni. Synnytimme kuuden tunnin välillä tyttäret, joista tuli vähän vahingossa toistensa kaimat ja onpa tämä kaaso iso syyllinen siihen, että yleensä tuon rakkaan kanssa tutustuttiin!

Olikohan siinä kaikki tarpeellinen näin alkuun? Nyt kun saisi vielä lukijoita... :D

Ai niin... Kaikille tiedoksi, että kyllä sieltä Tinderistä voi löytää jotain oikeasti todella hienoakin... ;)